Ei mitää uutta ja ihmeellistä, mutta kauniinväristä, syksyistä seiskaveikkaa alekorista. Siis perussukat isompien juttujen välissä ...
Näillä osallistun 'Kudo villasukat turvapaikahakijalle' -kampanjaan - osallistu sinäkin ...
Edellinen ompelemani kynäpenaali oli vääränvärinen. Poikanen antoi yhden t-paitansa ja ompelin hänelle opiskelujen alkuun mieleisen pussukan ...
Suorakaiteen muotoinen pala kangasta johon silitin tukikankaan. Vetoketju kankaan kapeisiin päätyihin ja sivut kiinni.
Tuolla Instagramin puolella joku kyseli, että kuinka monta käsityötä minulla oikein on kesken ... No Monta! Aina täytyy voida tarttua siihen mikä tuntuu mukavalta tai vaikkapa aloittaa uusi juttu ... Eikä tässä vielä kaikki - ompeluhommiakin lojuu vaiheessa ...
Ompele valmiin neliön taakse (musta) puuvillakankangas. Jätä yhdestä nurkasta 'kulmalenkki' näkyviin. Taita muut kulmat keskelle ja ompele käsin yhteen. Mittaa napin paikka ja ompele käsin kiinni. Tarkista ensin napin koko 'napinlävestä'.
Pikaisesti puuvillalangoista tehty väri-ilo avainrenksu. Pari tupsua, ketjusilmukkaketju puuhelmillä ja puuhelmimato. Kaikki kiinni isossa avainrenkaassa.
Kerään lankojen lisäksi talvivarastoon aina pinoittain kirjoja, hyvin erityylisiä kirjoja ...
Luen joka ilta pätkän ennen nukkumaanmenoa. Ja varalla pitää olla uusi kirja odottamassa ...
Valitsen uuden kirjan aina senhetkisen fiiliksen mukaan ja luen vain yhtä kirjaa kerrallaan. Joskus kirjan lukee muutamassa päivässä, joskus yksi kirja kestää muutaman viikon ...
Sunnuntaileipuri täällä taas vesi kielellä miettii mitä hyvää tarjoaisi perheelle tänään jälkkäriksi ...
Valintaa vaikeuttavat (minulle) uudet leivontakirjat. 'Pientä makeaa' -kirjan löysin kirja-alesta 3 eurolla, vaikken oikeasti olisi tarvinnut enää yhtään herkkukirjaa ...
DanSukker puolestaan muisti minua kesällä 'Kakkujen Kuningattaret' -kirjalla ...
Esittelen nyt teillekin sadonkorjuuni kohokohdat. Valkosipulit - noin sentin kokoisia - Huom! Kasvatettu pari vuotta. Mansikat - olivatkin vissiin ahomansikoita, noin sentin kokoisia ... Mutta nämä ovat kyllä naurattaneet isosti ... ;o)
Patakinnas alkoi näyttää kamalalta - tummunut kangas ei enää vaalentunut pesussa, mutta täyte oli ehjä ja jämäkkä.
Virkkasin jämäpuuvillalangoilla kintaalle kuoret. Sovittelin 'lapasta' pitkin matkaa. Virkkasin ensin varren sitten sormiosan ja lopuksi 'peukalon', koukulla nro 4,5. Kuori on senverran napakka etten kiinnittänyt sitä mitenkään. Työnsin vaan kintaan kuoren sisälle ja irrotan tarvittaessa pesuun ...
Ei kuitenkaan blogi vaan se ihana oliivipuuni ... Taisi tehdä itsemurhan - minä en ainakaan tunnusta tuhonneeni sitä - siirsin sen vaan sisälle ...
Annoin vielä uuden mahdollisuuden komealle rungolle. Mustaa, kiiltävää suhumaalia kunnon kerros. Komia on noinkin, ilman koristeita ... Ehkäpä myöhemmin vaikkapa jouluvaloilla ...
'Tästä paidasta vois tehdä mulle jotain kivaa, kun tykkään tosta kuvasta niin paljon' sanoi siskontyttö tätilleen ...
Koskapa kyseessä ei ole mikään pikkutyttö niin jättihuivihan siitä piti ommella.
Leikkasin paidasta niin suuret palat kuin vaan sain. Ompelin palat pitkäksi pötköksi ja lisäsin väliin pirteänpunaisen palan toisesta trikoopaidasta. Ompelin trikookaistaleen valmiiseen (200 x 70 cm) huiviin, pitkistä reunoista. Jätin päädyt auki, koska trikkokaistale oli paljon huivia kapeampi. Pistin huivin postiin ja odottelen palautetta ...