Viikko on ollut kovin sumuinen - niin sisällä kuin ulkonakin ... Esikoinen pakkaa tavaroitaan ja suuntaa ensimmäiseen omaan kotiin ... Minä kannustan itseäni pärjäämään ... Ihan kummallinen olotila ...
Kyllä se helpottaa,lasten lähettäminen maailmalle! Vaikka vieläkin täytyy kerran viikossa(ainakin)tarkistaa että kaikki on kunnossa:). Ja aina on yhtä mukavaa kun äitiänsä tulevat moikkaamaan:D. -sirpa-
Tsemppiä! Iso muutoshan se on kun esikoinen lähtee. Pian siihen kuitenkin tottuu. Yhteydenotot muuttaa muotoaan. Itse soittelen äidilleni edelleen joka päivä.
Kyllä tiedän miltä tuo tuntuu. Ja vaikka luulisi, ei seuraava ollut sen helpompi. Mutta kyllä sitä pärjää. Viimeistä linnupoikaa ei voi edes käsittää, että tuokin tuosta joskus siivilleen nousee, toivottavasti ei vielä pitkään aikaan....
Kyllä se helpottaa,lasten lähettäminen maailmalle! Vaikka vieläkin täytyy kerran viikossa(ainakin)tarkistaa että kaikki on kunnossa:). Ja aina on yhtä mukavaa kun äitiänsä tulevat moikkaamaan:D.
VastaaPoista-sirpa-
Tiedänhän minä sen, mutta alku on vaikeaa ... Ja onneksi tiedän, että ruoka-aikaan saan usein toivotun vieraan käymään ... ;o)
PoistaTsemppiä! Iso muutoshan se on kun esikoinen lähtee. Pian siihen kuitenkin tottuu. Yhteydenotot muuttaa muotoaan. Itse soittelen äidilleni edelleen joka päivä.
VastaaPoistaKiitos! Näinhän se on ... ;o)
PoistaKyllä tiedän miltä tuo tuntuu. Ja vaikka luulisi, ei seuraava ollut sen helpompi. Mutta kyllä sitä pärjää. Viimeistä linnupoikaa ei voi edes käsittää, että tuokin tuosta joskus siivilleen nousee, toivottavasti ei vielä pitkään aikaan....
VastaaPoistaJuu, haikeaa on ja samalla on kuitenkin niin onnelinen ja ylpeä lapsestaan joka pärjää itsenäisesti ... ;o)
PoistaVoi, tohon on meillä vielä aikaa.. Tsempit sinulle!
VastaaPoistaKiitos! Meillä tämä tulee nyt yhdellä rytinällä ... muksuilla kun on niin pieni ikäero ... ;o)
Poista